Nyt ymmärrän taas enemmän.

Huh huhhh, mä en vaan kestä tätä enää. Tossakin kuvassa alavatsa ihan pömpöllä!! Nyt on sitten tosi paha juttu; mä ymmärsin just että Thyroxineihin voi jäädä henkisesti koukkuun!!! Mulle on käynyt niin! En uskalla olla ilman kun pelkään et lihoon.. just tajusin että oon syönyt yhteensä tasan 412 -0.1mg vahvusta thyroxiiniä kesäkuun lopusta tähän päivään asti!!! Ilman niitä olisin jo 60 kilonen pallo! Nyt on menny niin huonosti.. oon vaan syöny ja syöny ja oksentanu JOS oon jaksanu. En edes tiennyt että ihminen voi olla näin ahdistunut! Oon miettinyt tätä tapahtuma ketjua.. mikä johtaa mihinkin...

Se menee suunnilleen näin:

1. Oon jutellut / jutellut puhelimessa jonkun henkilön kanssa ja puhelu sai mut: suuttumaan/ahdistumaan/pelkäämään/tuntemaan epäreiluutta tai kaikkea noita. Tai sitten tulen kotiin ja on semmoinen TYHJÄ tunne. En tiedä mitä tekisin seuraavaksi...tai tuntuu turvattomalta.

2. Joko menen kauppaan ja ostan kaikkea kamalasti ja syön TAI olen paastolla, en syö- lasken kaloreita, alan jumppaamaan, syön thyroxinejä ym..

3. a) jos oon syönyt enkä oo oksentanut tai saanut kaikkea ulos, mua alkaa ahdistamaan NIIN PALJON, ettei sitä voi sanoin kuvailla.. en voi olla paikoillani, ahistaaashisttaaaa, päässä kaikuu vaan ja ainoastaan: SÄ LIHOT, SUSTA TULEE LÄSKI! NYT RANKASET ITSEÄSI, TEE MITÄ TAHANSA ETTÄ LAIHDUT- MITÄ TAHANSAAAA!!!

tossa kohtaa EI pysty ajattelemaan järkevästi, ei osaa ajatella läheisiä, ei osaa edes pelätä että voi kuolla siihen mitä teen seuraavaksi. EI PYSTY AJATTELEMAAN REALISTISESTI/JÄRKEVÄSTI, ei ollenkaan. Tuntuu että kaikki vaan pimenee, ja näkee ainoastaan oman läskin vartalon ja kuulee päässä että nyt lihot ja TOIMI. Ja sit toimin... ;(

b) en syö mitään ja olo on eufoorinen, laihdun ja tuntuu että oon ihan ok, en tarvitse apua. Kaikki on HYVIN! Paitsi että heikottaa ja alkaa pelottamaan että kuolen... sydän jyskyttää 180/min, jalat ei kanna.. ei jaksakkaan mitään ja itken ja ajattelen vaan että voi mun äiti raukkaa.. mitä jos kuolen vaan sen takia et halusin olla VÄHÄ laihempi.

4. A) yritän siirtää ahdistusta nukkumalla monta päivää putkeen unilääkkeillä/ otan metalaxin yliannostuksen/ juon kahvia 30 kupillista/ Otan minkä tahansa lääkeyliannostuksen/ Imppaan hiuslakkaa/ Syön thyroxiinejä aivan liikaaa....

5. ALKAA KOKO ASIA TAAS NUMERO 1 UUDESTAAN. a:n tai b:n mukaan.

Ja nyt mua ahistaa kun mulla menee koko elämä sivuun.. ei mun rakas "Heidi" kään jaksa mua kovin pitkään rakastaa, itkettää.. toisaalta, rakkaus on mut tästä joskus ennenkin parantanut. ahaaaaa.......yyyyy. AHDISTAAAAAA.

HALUISIN VAAN OLLA TERVE!!

Uusi saavutus:)

Jes jes jes.. Paino on uusissa lukemissa. Alle 49 kilon ollaan nyt!! Keino, millä sain painon alas, on toki varsin huono. Ekaksi paastoilin, sitten söin, ahmin- oksensin, mutta en saanut kaikkea ulos, sitten otin thyroxin yliannoksen- 17 tbl heti sen jälkeen imovanea 4kpl, aina kun heräsin otin lisää imovanea. Nukuin näin 2 vrk putkeen, otin myös metalaxia 5kpl. Ja kaikki tämä vain siksi, että en kestänyt painon nousua!! Mutta kun heräilin 2 pv: päästä, paino oli alle 49kg:n!

Kun menin sitten ihmisten ilmoille, sain tosiaan kuulla kommenttia: "herranjumala kun oot laihtunut" "sä oot ihan anorektikon näkönen!!" Olin nolona, ensimmäistä kertaa mua todella hävetti, mutta samalla olin niin onnellinen: pystyin liikkumaan ihmisten ilmoilla ilman että mua hävetti, mä olin ihan uusissa lukemissa.
Mun täti kertoi että mun 11 vuotiaat serkut on ihmetellyt miksi oon niin laiha, olin ihan kauhuissani kun kuulin.. jos niille tulee joku syömishäiriö, mä en anna itselleni ikinä anteeksi!! Oon ihan helvetin itsekäs, tajusin sen juuri. Onko tässä mitään järkeä? Haluan vaan nähdä kun paino alkaa lukemilla 48 ja ainoastaan sen takia jos kuolen ja aiheutan tuskan läheisille, niin huhhuh. VAAN sen takia että halusin nähdä kun vaaka näytti 48 ja risat??
Mutta jotain tässä on.. tajusin senkin. (oon tajunnut paljon viime aikoina=) ) Mun äiti alkoi taas juomaan, kun näin sen kirotun pullon sen kädessä, mä ajattelin: en syö, tästä saat, katso kuin mä kuidun. Meinasin sanoa: Mä laihdutan itseni hengiltä, jos sä juot.

Samoin ajattelin, että mun on nähtävä mies joka käytti mua hyväkseen: tästä saat, katso mua- KATSO kuin kuihtunu oon!

Tää siis on myös joku keino näyttää ja mua satuttaneille kuin huonosti voin ja samalla kostaa? Purkaa vihaa? Jotain?? En tiedä.. huoh.

Jotain kivaakin tässä on silti sattunut. Mun lääkäri kamu oli mun luona ja innostu opettamaan, kuinka kuunnellaan sydän äänet mistäkin kohtaa ja miltä ne kuulostaa milloinkin.. ja muuta. Enskerralla on sitten tipanlaitto, ottaa sairaalasta mukaan nesteet ja piikit ;) Hieno homma; voinkin nesteyttää itseni kun oon tarpeeksi kuiva ja hypokaleminen :P ;D

No ei nyt, vitsi vitsi.

Ja sitten vielä lupasin mua rakastavalle ihmiselle, että olen kiltisti. Nyt sitten olen tsempannut niin maan hemmetisti, etten sorru suurempiin tyhmyyksiin, mitä jo nyt teen.

kuvia

Nyt on alle 50kg vaa'assa. :) kohta 48. jotain, toivottavasti :) Nyt en ehdi enempää kirjoittaa

Kuulumisia taas.

Kävin siis eilen labrassa. Oli aika sähläys.. olin saanut perjantaina lähetteen sairaalasta tänne terveyskeskuksen, mutta.. se ei ollut tullut perille asti. Seuraavaksi hain uuden lähetteen hoitajilta, mutta ne ei osannu sanoa mitä kokeita musta täytyy ottaa. :I Mun lääkärikään ei ollut paikalla. Lopulta ne laitto sokerit, elektrolyytit ja pvk. Sitten marssin takasin labraan ja odotin joku tunnin, koska hoitajat oli unohtanu lähettää sen lähetteen labran koneelle!!
Ja kun vihdoin pääsin, niin labrahoitaja luuli et käytän aineita!!!
Kun mua oli pistetty, niin menin lidliin ostamaan suklaata ja maitoo ja söin --> oksensin kaiken pihalle.
Myöhemmin lääkäri soitti ja ilmotti et kokeet on OK! IHME!
Oon ollu nyt koulusta pois viikon ja laihtunu sinä aikana:) Ihmiset hieman tuijotti kun oin laihtunu ja yks sanoi että näytän ihan ruipelolta! Mua hymyilytti ihan hirveesti, sain tosi eufoorisen olon, kun ihmiset katto niin ihmeteissään/huolissaan/järkyttyneenä, meinasin ihan alkaa nauramaan!
Illalla sit taas menin suklaa ostoksille ja syödessä tuli niin kylmä, et piti mennä kuumaa suihkuun välillä. Ja oksentamaan jälleen.

Tänään on ollu tosi voimaton olo, kun otin illalla Mirtatsapiinia unilääkkeeks aika paljon. En oo mitään syönykkään ja kotona kökkiny vaan. Äiti kävi tänää ja osti mulle porkkanaa ja kaks pilttiä, niitä oon nyt vähän napostellu. Se on tajunnu et ei saa karkkia ostaa, ennen se aina niit raahas, mut nyt tuli vaa sallittuja ruokia..
Nyt tekee taas mieli syyä.. otin iltalääkkeen jo ja en uskalla, mennä suklaa ostoksille, kun pelkään et oon niin väsyny syömisen jälkee, etten jaksa oksentaa!!! Siis unilääkkeen kun otin. Yyyh, en kestä ku haluun syödä suklaataa!! Nukahtas jo edes.. vaik voi olla etten saa unta kun niin olis "pakko" syödä!! Huomenna vedän kyllä kunnon annokset aamulla.. painoki laskenu eilisestä vaan 200g. Nyt 50.4kg. Aika hyvin sillee, kun sunnuntaina paino 55 vielä!!

Nyt tupakan kautta vaa'alle ja nukkumaan.

Kello on neljä aamuyöstä ja mä valvon vieläkin! En oo saanut moneen viiikkoon nukuttua yöllä. Viimeyönä yritin saada nukuttua/unirytmistä kiinni, mutta ei.. Sain lääkäriltä 10 5mg:n imovanea. Otin kaksi, ei tapahdu mitään.. otin kolmen tunnin päästä toiset kaksi, eikä mitään!! Tuli vaan raukee olo ja oon ollut tän päivän ihan hakoteillä. :( Sain nukuttua 3 tuntia aamulla.. oon jopa koittanut unettoman yön jälkeen valvoa koko päivän -> en saanut silti yöllä unta -> valvoin toisenkin päivän -> ei unta. Pakkohan mun on joskus nukkua, joten nukun päivisin muutaman tunnin.
Aamulla labraan kaliumia tarkistuttamaan ja sokereita. Oon ihan varma että joudun taas sairaalaan. Lisäksi mun koulun käynti kärsii, kun ei saa unta. Ei vaan pääse aamulla liikkeelle, eikä pysty keskittymään ja itkettää ja ahdistaa ja tekee mieli syödä tai nukkua. Nyt oonkin tän viikon ollut sairaslomalla. Ensiviikolla alkaa työharjottelu ja oon ihan pulassa. Miten jaksan?? Vastaus: En jaksa!
Tiistaina mun terapeutti sanoi että kohta olen pakkohoidossa. Luulin etten voi joutua siihen, ellen oo yrittänyt itsemurhaa tai bmi alle 13, MUTTA: "Jos sun laihduttaminen on itsetuhosta, eli jatkuu samaan malliin, kun viimeaikoina, sut voidaan laittaa pakkohoitoon" :( Järkytys. Heti iski paniikki, että mä en ole saanut jatkaa ruuasta nauttimista, syöistä, ahmimista ja tätä kaikkea tarpeeksi- lihoamatta. Haluan vielä kerran ainakin syödä ne 12 twixia ja 10 ruisleipää- lihoamatta. Ja toinen ajatus tuli heti perään: siinäpähän mut psykalle viette.. en mä syö siellä mitään, ottakaa vaan
kaikki multa pois- ensyö. Viekää vaikka nenämahaletkuun, mutta mä en syö. Makaan vaan ja oon syömättä.

Kesäkuussa tästä mun pienestä ongelmasta ei tienny vielä kukaan- nyt tietää varmaan kaikki. :( Mun tädit, äiti, koulun opettajat, hoitajat, tietyt kaverit. :( yyh.
Luulen jopa että mun mummo tietää!! Valitin sille vatsakipua ja mummo kysyy: "ootko sä syönyt jotain sopimatonta? Vai ootko syöny kaikkee ja tyhjentänyt itses?"
Katoin ihan järkyttyneenä mummoa, puntaroin vastauksia ja sanoin: "eiku alavatsa, varmaa kuukautis kipuja"
Nesteeltä kun käyn monesti viikossa ostamassa valkosuklaa twixejä 8-12 kpl, niin myyjät varmaan jo arvaa mistä on kyse ja mihin ne twixit päätyy.
Kun olin menossa korjauttamaan viimekerralla kaliumin, enkä halunnut tippaan, niin menin ostamaan 4 twixiä nesteeltä ja myyjä sanoo: "ei niitä kaikkia tarvii kerralla syödä" Tokasin vaan että AHA. Joskus aiemmin toinen myyjä kysyi: "siis syöksä noi kaikki oikeesti itse, kun oot niin hirveen pieeeni?!!"

Mitäs tässä vielä valittais.. Mua ahistaa niin toi koulu, haluisin jaksaa käydä ton loppuun ja sen jälkeen olla vaikka 5 vuotta hoidossa, kunhan vaan valmistuisin eka. Sanoin ton lääkärille ja vastaus oli: "Tyttö pieni, sä et ole hengissä enään kun valmistut"
Nyt tiedän, etten tuu kuolemaan laihuuteen, vaan siihen ettei kroppa yksinkertaisesti kestä. Surullista.

Huomenna olis lääkäri, psykiatri tarkemmin sanottuna. Saas nähä.. unilääkettä pyydän isommalla annoksella, mut täytyy saada nukkumaan edes yks kokonainen yö! Saa antaa vaikka nuija nukutuksen jos ei muulla keinoin. Huomenna varmaan kanssa 50 raja rikkoontuu tai siis tänään, kohtahan on jo aamu. Mä taas pelaan ton thyroxinin kanssa.. huomasin, että kyllä se auttaa laihtumaan, mutta mun kohdalla ainakin täytyy olla syömättä tai syödä ihan vähän pienen pieniä annoksia.. esim pari haukkua porkkanaa tunnin välein ja juoda hirveesti.. sitten laskee 0.5-2 kg/päivä. Taas jos syön liikaa tai oksentaisin vatsahapoille asti, niin ei paino tahdo thyroxinejen kanssa laskea ollenkaan.
Jostain syystä lihon heti, jos oon syönyt thyroxiniä ja syön samana päivänä esim karkki pussin oksentamatta. Paino nousee ihan hitosti. Vaikka "oikeassa" hypertyreoosissa saa syyä kun pieni hevonen ja laihtuu, mutta mun hypertyreoosi onkin hankittu itse. Pariviikkoa sitten labrassa oli tsh 0.002 (viite_0.4->) ja t4v 38 (viite 17 <-) Tossa onkin yksi syy, miksei uni tuu ja jalka vähintääkin vipottaa, jos ei muuten voi liikkua. Asiaa oon vähätellyt hoitajille "en mä oo syönyt thyroxinejä" "vähän otin viimeviikolla, mutta nyt en oo ottanut" Jos ne tietäis totuuden, voisin olla jo ollu muutaman kerran osastolla. Tää on niin SAIRASTA, mutta teen mitä vaan, mitä vaan- kunhan loppuulos on vaa'an numerot alas!!
Nyt koitan rauhottua ja levätä edes.. kerron taas huomisen kuulumiset.

Ja kiitän kommentoijille! En jaksa aina vastata, mutta olen kiitollinen kommenteista, ne auttavat aina jaksamaan vähän eteempäin! <3 Haleja ja rutistuksia! Samoin lukijoille.

Kumpikaan ei voi elää jos toinen on hengissä

"Ota joka aamu huomioon, ettet ehkä kestä päivän loppuun ja joka ilta huomioon, ettet ehkä selviä yön yli"

Kumpikaan ei voi elää, jos toinen on hengissä- harry potterista. Mutta, näin on asiat nyt. Joko kuolee syömishäiriö tai sitten kuolen minä. Mun silmät vasta aukes, kun lääkäri kirjoitti VAKAVA syömishäiriö. Kyseenalaistin sen heti..

Tänään tulin aamulla isovanhemmille. Ne lähti käymään inkoossa ja mä aloin syömään. Ihan järjetöntä! Mulla ei ollut nälkä (ja paskat), eikä mun TEHNYT mieli mitään. Silti mä aloin syömään.. söin koska ei ollut muuta tekemistä. Söin kalakeittoa lautasellisen ja 6 leipää. Alko inhottaa, vaikka yleensä syön 12 twixii ja 6 laipää jne.. Oksensin, ihan hapoille asti, silti luulin että jotain jäi, mutta join viel maitoa kaksi kertaa ja oksensin ne. Ei mitään..

Tää on perjaatteessa aika jännä, kun voi vaan syödä ja syödä eikä liho. Mutta se edellyttää tosiaankin sitä että jaksaa oksentaa ja oksentaa vatsahapoille. Viimeviikolla taistelin KAKSI TUNTIA vessassa ja lopulta sain kaiken.

Millään ei oo enää mitään väliä, oon niin lopussa, etten jaksa alkaa hakemaan apua. Käyn jo terapiassa ja missä ikinä mutta.. jonkun pitäis vaan tulla hakemaan mut kotoa ja viedä mennessään jonnekkin. Toisaalta, mitä väliä? Mä kituutan yksin pimeässä, en mene kouluun, en jaksa mitään, en edes miellyttää muita. Ehkä jaksaisin käydä kaupassa ostamassa jotain minkä voin oksentaa, mutta miksi? Ei tee mieli mitään.
Haluun vaan elää tässä niin turvallisessa pimeässä, ahtaassa pienessä maailmassa, jonne kukaan ei voi astua. Ja sitten lopulta kuolla pois, hiljaa hissukseen, kauniisti hävitä.

Kuinkakohan kauan auttavat ihmiset vaan seisoo mun ympärillä ja katsoo? Pitääkö mun ihan totisesti romahtaa, ennen kun ne loikkaa ja tarraa kiinni.Mitä sitten tarkoittaa "totisesti romahtaa"? Mun mielestä mä olen romahtanut jo monta kertaa ja nyt on se viimeinen iso edessä, iso ja lopullinen. Jos mä haluan välttää sen, mä alan paranemaan, mutta kun en osaa.. ja en edes uskalla. Täällä pienessä pimeässä on niin turvallista olla.
Jos mä haluan kuolla, mä jatkan samaan malliin. Mä en halua parantuu just nyt. Mua itkettää ja itken täällä, enkä edes peittele jos vaari sattuu kävelemään tänne.
Menkää kaikki vaan pois ja antakaa mun olla.

Paino muuten syöksyy suorastaan alaspäin. menis jo 48 rikki.

Kuulumisia (ei hyviä)

Vittu mä en jaksa tätä.En mä saanut itseäni parempaan kuntoon,. vaikka kuinka niin uhkasin. Nyt mä keikun normaalin alarajoilla (läskiläskiläski) ja mun labrat on päin persettä. Kalium laski kertaalleen ja lääkäri soitti perään että mars sairaalaan tippaan. Tää oli viime perjantaina. Ei siinä sit mitää tippaa tarvittu, kun söin matkalla suklaata ja kalium nousi. Huh.

No sitten on muuten sokeritkin koholla. Eka paastosokeri oli 6.7 ja viite yläraja on 6.1. Seuraava paastosokeri oli huima 9!! Haimassa siis jotain meneillään. Myöskään se ruoka ei ihan tahdo enää sulaa, koska jos oon aamulla syönyt tomaattia ja illalla oksennan niin tomaatit tulevat lähes samannäköisinä ulos, kun mitä aamulla.Tai jos olen syönyt aamulla metwurstia, niin ne palat ovat yhä sen näkösiä illalla, kun olisin just niellyt ne. Vatsakin on ihan löysällä koko ajan, joten haima ei tosiaan kohta enää toimi! :(

2 eri lääkäriä on nyt sanonu, että jos kohta ei ala normaalisoitua, niin kuolen ja se olis tosi surullista jos kuolisin vahingossa. Ja nyt ei ollut kyse psyykkisistä ongelmista, itsemurhasta jne, vaan SOMAATTISISTA ongelmista. very nice.
3 vuotta mun sydän kesti, sitten siihen tuli "vika" ja nyt 4 vuonna alkaa muu elimistö mennä vinksalleen.

En taho kuolla, mutta en myöskään halua olla normaali, koska se pelottaa. Tai haluaisin olla normaali, mutta haluaisin silti laihtua ja olla syömättä ja toisaalta syödä lihoamatta mitä vaan. En tosin jaksa tät siltikään: oksentaminen on rankkaa, rahat menee ruokaan, mieli maassa ku ei syö, eikä mitään jaksakkaan.
En uskalla edes aina mennä isovanhemmille, koska siellä on aina ruokaa, tai kotiin, jos äiti on käynyt ja ostanut ruokaa mun tyhjään jääkaappiin. Kerrankin huusin hysteerisenä että vie ne ruuat pois tai en uskalla tulla kotiin.:( Hullua.

Paskaa siis kuuluu. Kohta työssäoppiminenkin ja oon ihan lopussa. Loppuun palanut kynttilä.

Noniin, ei tämä nyt ihan terveesti mene vieläkään, mutta ei sitä voi kyllä itseltään heti vaatia. Syön aamulla puoliannosta puuroa (60kcal), koulussa keittoa, joskin puolet vähemmän mitä muut, kotona sitten taas sen puoli annosta puuroa (60kcal) TAI myslipatukan (70kcal) ja illalla taas puoliannosta puuroa tai myslipatukan tai porkkanaa.

Eli säännöllisyyttä on tullut tähän syömiseen ja syön nuo ilman omantunnon tuskia ja hyvällä mielellä, MUTTA.. aikalailla joka toinen päivä tulee syötyä LIIKAA, jolloin sitten oksennan.. syön siis jostain kumman syystä noiden neljän puuro/keitto/myslipatukka ruokailujen välissä yhtäkkiä suklaata, leipää.. ihan mitä nyt sattuu olemaan ja vessastahan sitten itseni löydän. :( Höh. Kerran laskin kalorit, kun olin syönyt liikaa ja niitä oli siis tullut koko päivän aikana vähän päälle 2000kcal, mutta siltikin oli pakko oksentaa.. Paino on laskenut tasasesti.. välillä pysyttelee paikoillaan muutamia päiviä ja sitten taas laskee. Alipainon ja normaalipainon rajoilla ollaan. Pitäis varmaan nostaa kaloreita vähän ylemmäksi, niin en ehkä alkais syömään ja oksentamaan? Mutta, toi tuntuu niin sopivalta, jos syön kokonaisen puuroannoksen, niin ahdistushan siitä tulee ja tää puoliannos- ruokailu on tuntunut niin hyvältä.. ei heikota ja ei lihoa. Ainoa vaan nuo typerät syömisvimmat.. luulen kyllä että ne ajan kanssa rauhottuu. Ollaanhan tässä eteenpäin menty, kun kaksi viikkoa sitten oksentelin vielä monesti päivässä ja nyt vaan joka toinen päivä kerran. Kyllä se siitä kyllä se siitä.. ei pidä tässäkään vaatia itseltään liikoja ja yrittää olla terve sormia napsauttamalla. :)

Mun kaveri oli niin ihana, kun se tietää tästä syömishäiriö jutusta ja oltiin syömässä sen kanssa.. otin tomaattikeiton ja siinä pyörittelin ja hyörittelin sitä ja lopulta sain puolet syötyä siitä. Kaveri vaan sano, kun jätin puolet keitosta jäljelle, että: "älä nyt enempää syö, niin ei tule huono olo" :) I-H-A-N-A! Muut olis ihan et "mitä sä nyt noin vähän syöt?? suuhun vaa, ei tosta liho" jne jne.. Ne ei ymmärrä, että ei vaan voi.. kun tosiaan siitä tulee huono olo ja se voi päätyä vessa keikalle. Nyt ei tarvinnut mennä. :)

ei ei ei EI!

Mä niin vihaan tätä. En mä pystynyt syömään vaan puuroa. :((( Söin puuroa kyllä, mutta oksensin sen. Sitten söin lihapiirakkaa ja oksensin sen ja sitten lisää ja taas ja taas ja taas kunnes en enään jaksanut.

Menin ostamaan yhtenä iltana 12 twiwiä, samasta kaupasta, kun en jaksanut enään käydä koko kylän kauppoja erikseen läpi.

Seuraavana aamuna menin ostamaan samasta kaupasta ja vielä samalta myyjältä 8 twixiä! Se kysy multa: " siis syöksä nää kaikki oikeesti ite? Ku sä oot niin pieni..." Olin sillee : "no en syö luojan kiitos" Sit otin ne ja lähin aika lujaa koko kaupasta. Samalla reissulla joku mies kassa jonossa katto mua ja pudisteli päätä, aloin miettii et oliko se joku mun tuttu?? Ei ollu aikaa tai pokkaa jäädä kyseleen.

Ja ekan kerran taisin jäädä kiinni oksentamisesta!! Olin mun isovanhemmilla ja menin meiän saunarakennuksen vessaan oksentamaan ja sit mun kummitäti tuli koputtelee ovelle. Mä nopeesti pesin naaman ja kädet, otin puhelimen kätee avasin oven ja sanoin et: "puhun puhelimessa" "onks sul kaikki hyvin?" "on on, mut tää puhelu.. mun kaveri on vähän huonossa jamassa" "okei, no tuu kohta sit.."

Se varmaa katto kun olin ihan turvoksissa ja itkeneen/nuhasen näkönen. Ihanaa. Ei se siitä sit mitään maininnu ja oli niinkun ei oliskaan. Ehkä se usko sen mun kaveri jutun, koska se nimittäin oli oikeesti vähän huonossa jamassa. :S

Eilen aamulla sit olin et mitä helvettiä..?? Paino oli hei 55.2kg!! Viikossa noussu 50kilosta 55.2 kiloon!! Hyi s*atana!!! En eilen syönyt yhtään mitään ja menin lenkille. Itseasiassa en kehdannu täällä maantien varrella lenkkeillä, ni menin mun äidille ja siellä metsää juoksee. No.. eiköhän siellä metsätiellä oo tuttu auto.. ja kohta kuuluu: "Neelliiii, mooooi!" - mun kaveri. Voi ei. Noloa. Musta varmaan näki et olin oksennellu aika monta päivää.. mietin et minne puskaa hyppään, mutta sit se jo huomas mut. :D Jälkeen päin naurattaa, mut eilen olin ihan pindes!

Tänää aamulla oli paino jo onneks 53.3kg. Mulla on kato kilppari arvot vieläkin siellä normaalin ylärajoilla, niin taitaa vaikuttaa tohon painoo. Melkee 2 kg vuorokaudessa on aika hyvin. Mutta se ei estä silti tätä ahdistusta, ku ei kehtaa liikkua missään! Olin niin tottunu et mun maha on niin pikkanen.. ja nyt se on semmonen pallo!! Nyt mä vaan tajuan, et vitsi mä olinki laiha, kun mun 11-vuotiaat serkut ihan oikeesti kauhisteli: "Miten sä voit olla niin hirveen laiha???"

Tänää sitten oon syöny porkkanaa ja yhen ruisleivän. Mutta oksentamisesta en ihan eroon päässykkää, kun söin muroja lautasellisen ja yhen leivän "liikaa" ni olin sitte taas vessassa. Nyt oon varma et paino ei oo laskenu kun meen kotiin, tuntuu niin läskiltä, vaikka sain oksennettua ne ylimääräset.

Pitäs ostaa pepsi maxii, ku se poistaa jostain syystä mulla hirveesti nestettä. jospa paino olis taas huomiseen aamuun mennessä laskenut melkee 2 kiloa, niin se olis sit 51. jotain. ja siitä vielä kolmannet 2 kiloa, niin ollaan taas siinä mihin jäin ja missä mokasin. Olisin kyllä tyytyväinen jos saisin pidettyä sitä painoa siellä 50 kilon puolella tai toisella.. se vaan on vähän vaikeeta. Joko laihtuu tai lihoo. :(

Ja kerroin muuten lääkärille näistä mun rytmihäiriöistä, uusista siis. niistä, missä se sydän ei lyö normaalisti, vaan kuplii/värisee. Se sano että selvästikkin se sydän varottelee siellä ja seuraavaksi lyö todennäkösesti tyhjää. Greit. Että ne oli sitten mitä ilmeisemmin sen mielestä niitä kammiotaky jaksoja, mitä itekkin pelkäsin. :( Ei siinä muuta, lääkitystä jatketaan ja kehotettiin tietysti yrittämään syödä normaalisti. Mä yritän, mä yritän.. vitsi, onneksi mun terapeutti tulee kohta lomalta. Voi jollekkin puhua.

Nyt alan parantumaan,

Mä en voinut elää itseni kanssa, en tälläisenä. Mun sydän vetää jo suunnattomia rytmäreitä. Mä päätin eilen illalla, että tänään, mä menen ostamaan puuroa kaupasta! Syön sitä yhden annospussin 4 krt päivässä. Yksipuolista, mutta se on helpompi syödä alussa samaa ruokaa koko ajan. En syö muuta, vaan sen puuron neljästi. En laske kaloeita.. mutta.. se on sitä omena kaneli elovena puuroa, missä on valmiit annospussit. Väkisinkin huomasin että annoksessa on 130 kaloria! Iik.. no mä päätin alottaa puolikkaalla annoksella. Sit mun pää tei nopeen laskutoimituksen että päivässä tulis 260 kalorii! Vaan.. voisin ihan hyvin syödä lähemmäs 1000, ei heikottais ja laihtusin ehkä huomaamatta ne muutamat kilot jotka tässä sessioidssa kerty! Haluisin painaa sen alle 50. Mutta haluisin silti syödä.. ei mitään porkkana paastoja vaan ihan oikeita ruokia, vaikka se tuntuu ihan vaikeelta, mahdottomalta.

Mutta aloitetaan puurosta, ei vaikeaa. Koulussa söisin sen oikeen ruoan kerran päivässä ja loput 3 annosta puuroa. Jos uskallan, niin puuron sijasta leipä aamulla ja illalla. Toi kuulostaa vaan niin isolta! 2 leipää, oikearuoka ja puuro kuulostaa pelottavammalta, käsistä lähtevämmältä ja isommalta, kuin se turvallinen 4 puuro annosta päivässä!! Huoh. Yritetään silti. Tää on pakko.

Ja syksyllä aion kertoa kardiologille, että olin silloin aika pahassa jamassa tän syömishäiriön kanssa, kun se sydän alko oireilee. Mun kaveri just sano, että on se kumma kun se ei voi enään mitää tehdä, kun sillä alkaa pienimmästäkin ponnistelusta tykyttämää.. ja silläki on syömishäiriö! Silloin olin ihan varma, että siitä tää johtuu. Onneksi olkoon.. mullahan tää ei lähtenyt pois vaikka oli normaalipainoinen ja tervejakso välissä, päin vastoin, se vaan ylty. Luojan kiitos, että toi lääkitys nyt alko auttamaan, tykytyksen se estää, sen jatkuvan semmoisen, mutta valitettavasti ne uudet rytmärit ei oo poistunut. EIlen yölläki heräsin siihen ku tuli hirvee tunne rintaa ja sit se rauhallinen 60 syke veti semmosen kauheen epätasasen tykytys rummutus/linkous jakson. Mä vaan ponkasin istumaan ja menin etukumaraa ja en muuta ehtinyt tehdä kun pelätä. Sit se oli ohi ja pelkäsin vielä hetken. Onneksi se meni ohi, mä en kehtaa enää lähtee sairaalaa tän takia. Ei noita kuienna saada kiinni, kun ne tulee vaa parii kertaa päivässä. Holtterii vois ehkä saada, mutta täytyy nyt vaan oottaa lokakuuhun sitä aikaa. Ja toivoa, että se mun sydän ei ota mitään lopputiliä ennen sitä.

Mielenkiintosta nähdä että löytyykö mun kaveriltakaan mitään "oikeeta" vikaa sydämmestä vai onko silläkin vaa epätarkotuksenmukanen sinustaky ja extroja.

Mä vein just koiran lenkille. Nyt mennää vielä nukkuu hetkeksi. On vaan semmonen olo, et kaiken pitäs olla järjestyksessä, lattialla on muutama roska, pitäs imuroida, noi muutamat lasit ja puurolautanen pitäs tiskata, pölyä on vähän tv tasolla.. mut hei haloo.. ei TARVI!! Siivoon maanantaina. Pesen pyykit maanantaina, vaihdan lakanat maanantaina.. sit on ihana mennä kouluun kun tietää että kotona on kaikki "Järjestyksessä".. vitsi, miks mun on pakko kontrolloida kaikkea? MIKSI??

Eilen muuten kun olin isovanhemmilla ja siellä oli mun tädit. Yks niistä laihduttaa ja toimin sen "terapeuttina". Tein sille ateria suunnittelun, mihin laskin kaikki vitamiinit ja hivenaineet ja kalorit. Se teki just ruokaa ja meinas napata pöydältä meetwursti palan, sit se viimetingassa näki mun ilmeen ja ei ottanut, Iskin sille porkkanan käteen ja se söi sitä. Sitten, menin jääkaapille ja otin lihapiirakan. "älä kato" sanoin sille ja se karjas "NELLI!! Mitä mun ruoka-aine terapeutti tekee!??" Laitoin välii meetwurstia ja juustoa.. se tuli oikee kattomaan. "Hyiii, vil meetwurstia??!" Olin silleen että... kiitos hei. Mä tässä suunnittelin syöväni jotain jota en oksenna, jotain jota en oo syönyt moneen vuoteen ja sä tuut siihen...? Sit valitin et n vähä läski olo. Se sano "no en yhtää ihmettele tosta rasvamäärästä!" Voi kiitos rakas tätini, kiitos. Lopulta sitte oksensin sen. Mm. Ihanaa. Ja siitä lähti se päivä käsistä! Jeps. Thänks.
No ei se mitään, mun ei ol,is pitänyt välittää, vaan antaa olla. Järkeilin kauan että yksi lihapiirakka ja yksi leipä sinä päivänä. Nou hätä, se ei lihota. Mutta.. jotenki mä päädyin vessaan si.
Tänään en anna kenenkään lannistaa mua. Syön puuroa, en oksenna. Jos joku kysyy et haluutko syödä sanon että söin kotona. Eihän ne sitä usko, muta en välitä. Tää on ainoo keino miten voin alkaa paranemaan. Jos syön mitä sattuu ja milloin sattuu se johtaa siihen että lopulta vedän hullun porkkana dietin ja oon taas samassa jamassa. Hiljaa hyvä tulee.

ihan hirveetä, muhun sattuu!

Tämä on niin kamalaa, haluan tän kaiken pois! Kumpa sen vois vaan jättää ja unohtaa ja alkaa syödä normaalisti ja nauttia.. mutta. ei. Kun se ei menekkään niin, kun mä en pytykkään lopettamaan.

Mä itken, oon tänään syönyt 2 kertaa ja oksentanut 2 kertaa, väkisin. Ollut niin kauan vessassa, että kaikki on poissa. Oon niin niin turvoksissa ja väsynyt, mun keho on väsynyt, mun sydän on väsynyt.. Mä olen lihonnut. Muhun sattuu.

Aamulla kun herään, en haluisi nousta, en haluisi avata silmiä. Heti kun herään, muistan eilisen, tunnen mun jalkojen lihonneen, vatsan olevan täynnä, olon heikko.. muhun alkaa sattumaan niin paljon. Joka paikkaan, käsiin, sormiin, jalkoihin, rintaan, mua ahdistaa niin paljon, että muhun sattuu fyysisesti! Mä en kestä, mä en halua syödä, mutta sitten mä alan syömään. Lihapiirakka.. keksi.. porkkana..ja sitten, mitä? Meen oksentamaan, salaa muilta.

Nyt mulla on toista tuntia nenä tukossa, silmät punertaa, naama ilmapallo.. mun täti kysyi et onko mulla flunssa. Niiskutin siinä että taitaa olla.. :( Voi luoja, mitä mä teen itselleni? Mä lihoan! Mä tapan hitaasti, mutta varmasti itseäni.. voi luoja, auttakaa nyt joku!! Mä en tahdois apua, kun pelkään et lihoon, mut toisaalta.. jos voisin olla vielä laiha ja saada apua ja pysyä laihana.. mutta mua pelottaa lihoaminen.. voihan vittu mä vaan sanon. Olishan se pitänyt arvata, että kun ensioireet tuli taas tästä helvetistä, niin se menee tähän. Olis pitänyt uskaltaa sanoa siitä hoitajalle, psykologille tai lääkärille. Mä kävin siellä koko kevään ja kesän oikeestaan vaan hymyilemässä.. mutta musta tuntu et mulla oli kaikki hyvin. Se helvetti alko vasta, kun mun paino jäi jumittamaan ja oksentaminen alko väsyttämään, se alko silloin, kun mä en enään laihtunut ja lihosin.. silloin se alkoi. Tiistaina alkaa taas koulu, mun on pakko parantua... jos en itseni takia, niin mun läheisen ihmisen.. edes sen takia mun täytyy pysyä elossa, olla oksentamatta, olla syömättä liikaa.. yrittää elää normaali rajan kaloreissa..edes yli 1200, mutta alle 1800.. voi luoja, mä en pysty tähän koskaan. Oon niin hävinnyt, kaikki se turva ja kontrolli levahti siihen kun avasin suuni ja nielin sen ruuan. Ruoka tappaa mut! Tekis mieli huutaa kaupassa, että älkää myykö mulle ruokaa, se tappaa mut! Myyjät varmaan arvaa mikä on homman nimi, muutamat niistä katsoo aina tosi surullisesti.. yrittää heittää vitsiä, että eiköhän nää riitä ainakin täksi illaksi. Vastaan takasin muka läpällä: "jaa-a ei sitä kuule tiiä!" Sitten ne hymyilee niin surullisesti, että muhun sattuu. Tai ne muutamat, toinen on mun lapsuuden kaverin äiti, toinen lähikaupan myyjä, joka tapaa mut harva sepäivä, joka porkkanan ja pepsi maxin kanssa tai kauheen karkki kasan ja maidon kanssa.

Yks päivä, kun porkkana paastoa oli ollut viikko takana, mä sorruin ja kerroin kaiken tän, miten elän, mikä mut tähän taas johti, kerroin kaiken mun äidille. Mä vaan yhtäkkiä aloin kertomaan j aloppujen lopuksi huusin itkien, että mä en halua ketään mun lähelle, niin en voi satuttaa ketään ja kukaan ei voi satuttaa mua ja sen jälkeen sain hädin tuskin kuiskattua, että silti haluisin että joku vaan oli smun vieressä, vaan olis siinä mun kanssa. Ja sitten mä parahdin, että mä kuolen tähän kohta, jos en lopeta. Sydänki jo varotellu kohta vuoden päivät. Mun äiti sanoi että tuun heti sinne, mikset oo aiemmin kertonut? Mä lupasin tehdä meille jotain kevyttä ruokaa ja niin mä lähdin itkien kauppaan.. toitotin siinä matkalla vaan, että mä kuolen, mun on pakko alkaa syömään, muuten mä kuolen, muuten mä kuolen.. myyjä katsoi kun olin ihan itkunen ja ostin kerrankin tervettä ruokaa, kun pakotettuna. Sitten mä tein sen ruuoan, söin mun äidin mieliksi sitä ja siitä helvetin hetkestä lähtien mun paino alko nousemaan, mun itsekuri petti, kaikki levahti ja nyt sitä ollaan tässä. Tässä syömisen helvetissä. Mä oon niin surkea, aina lihava!

Nyt hain mun koiran kotiin, nukun se kainalossa.. ehkä mua ei ahdista aamulla. :(

Sori taas tää sekava vuodatus. Mä muuten olin eilen hoitajalla käymässä, se oli eka psykiatrian henkilö, jolle kerroin kaikki, kaiken tän. Eka se oli tyytyväinen kun puhuin, mutta sitten mä en edes vetänyt henkeä, kun kerroin kaiken hirvellä vauhdilla.. sen miten söin vaan porkkanoita, sen miten laskin sekuntti kellosta koko päivän kun nousen rappusia, kävelen kauppaan, oon lenkillä, käyn suihkussa, laskin kaikki kalorit ja kirjotin ylös.. joka minuutilta.. Kunjotain sattui, avasin mun vihon ja aloin laskemaan kulutetut ja syödyt kalorit.. Siinä vaiheessa sen hoitajan hymy hyytyi. Se katto mua niin niin surullisesti.. se sano, että voit soittaa koska vaan, viikonloppuna esim. ja mun piti luvata että soitan sille keskiviikkona ja kerron miten koulupäivä meni.. Sille olikin helppo kertoa, koska se oli musta tarpeeksi kaukana.. olin sen kanssa jutellut vaan muutaman kerran 8 kuukauden sisällä, kun taas mun psykolohgin kanssa 2 kertaa viikossa ja toisen hoitajan kanssa kolme kertaa kuukaudessa.. ne oli liian lähellä, mä en halunnut satuttaa niitä, mä en pystynyt kertomaan! On se kummallista. Huoh. Mä ajattelen liikaa muita. Mun täytyy lopettaa se.

A.H.D.I.S.T.U.S

kamalaakamalaakamalaakamalaa! Tuliko selväksi? Hyvä.

Mua ahistaa, mun paino ei laske!! Se jumittaa, tää on niin turhauttavaa. Aina kun se menee alle 50, niin se pomppaa hädissään taas 52kg. Se jumii siinä vaan aina vaan! En tajua.. pitäs vaan saada se nyt TAAS sinne alle 50kg ja sen jälkeen pinnistellä viikkoo ihan olemattomilla kaloreilla. Ei mun keho ikuisesti voi laittaa vastaan! Kun mun alipaino raja on se 51.5kg, niin keho koittaa pysytellä niissä.. *syvä huokaus*

Mä oon lenkkeilly pitkästä aikaa aika paljon, niin on muuten jalat turvoksissa. Huomasin vaan, kun ennen lenkkiä laitoin farkut jalkaan, niin ne oli väljät ja lenkin jälkeen ihan kireet. Mähän mietin heti, että oonko lihonnut.. Tyhmä minä.

Mutta hei, mulle on tullut nyt tiukasti uudet säännöt. Koska, kun mun äiti oli mun luona "paossa", iskin sen olkkarin sohvalle nukkumaan, niin jostain syystä mun teki koko ajan mieli syödä. Söin 3 pullaa. :(

Ja toinen, kun mä juon alkoholia, mulle iskee semmonen syömisvimma, ettei sitä pysty vastustamaan! Toissa iltana oltiin kolleegojen kanssa terassilla, niin eiköhän sen jälkeen..ostin sipsipussin ja söin koko yön sitä..nukuin ja söin samalla. Välillä heräsin kun piti muistaa nielasta! :D :( Typerää.

Uudet säännöt kuuluu siis näin:

1. En juo alkoholia, en edes vähän.

2. Oon yksin kotona, se on mun turva ja sinne ei tule enään kukaan!

Näillä mennään.

Mua vaa vähäse mietityttää, et mitä mä nyt teen kun koulu alkaa.. siellä tietysti uurran niskalimassa, mut.. se sotkee näitä mun niin turvallisia rutiineita.

Ja entäs harjottelut? Itse on PAKKO olla kunnossa, silloin. En voi vaan pyörtyä ja kupsahtaa kesken kaiken. Meen ensiviikolla ottamaan lanroja, HB ja s-kalium, s-natruim ainakin. Ja tänään otin kilpirauhaskokeet, saa nähdä onko vielä ylhäällä vai jo viiterajojen sisäpuolella vai jopa alhaalla.

Mua heikottaa tosi paljon, kun mulla meni aika iso annos sydänlääkkeitä emconcor 5mg aamu ja 2.5mg ilta, se ei oikeen ole tehonnut, söin niitä vaan kun lääkäri sanoi "varmuudenvuoksi syöt"

No, ne alko puolenvuoden jälkeen ihan yhtäkkiä tehoomaan! Ihan rymäyksellä!! Ja mua heikotti ja syke oli 45-55 luokkaa ja paineet 70/55. Olin sillee et mitä helkkaria. Vähensin sen annoksen sitten 1/2mg.. katsotaan jos olo pikkuhiljaa paranis. Syke ainakin on nyt noussut 60 kieppeille. huh, kauheet säätö. Olin päivän ilman, ennen kun alotin ton puolikkaan, ni tuli kauheet rytmärit. muljahteli ja sen jälkeen alko värinä käymään. Oli joku kammiotaky ilmeisesti. Kerran mulla tuli 8 kammioextraa peräkkäin, niin se tuntu ihan samalta. Huih, en voi elää näköjää ilman tot lääkettä ja toisaalta siit tulee paska olo.

Toivotaan nyt et toi lääkepitoisuus ja paineet tasottuu.

Hmm, mitäs vielä.. joo, mä näytään niin läskiltä. en ymmärrä. Mä oon kun pieni possu ja mä en kestä tätä enää. Kamalaa.

Mä selvisin! :)

Mä tosiaankin selvisin siitä meiän rentoutus illasta.. rossoon ei menty, kun mun täti oli luojan kiitos vähän krapulassa. Kaupasta ostin nellie dellies karkkeja 70g = 52kcal ja söin niitä. Ja tietysti pepsi maxia. Tuli vaan vatsa ihan h*lvetin kipeeks niistä karkeista! Ja turvotti meinaa PIKKASEN! Tossa kuvassaki on tollaine pömppö. Huoh.

En tiedä mitä tekisin.. mua heikottaa ja väsyttää ihan hirveesti! Oon alkanu syömään yhden nutriletin ravinnelisäpatukan päivässä (porkkanoiden, nellie dellies karkkejen ja kananmunan valkuaisten lisäksi) ja siinä on 124 kcal/ patukka! :( Mutta toisaalta..en siltikää saa kalorimääriä yli 400. Joskus mietin että pitäis saada kalorit 800, ni ei ehkä heikottais?? Mutta, mä en vaan saa.. vaikka yritän. Pelkään niin et lihon ja oon ihan pindes et nyt tuli niin liikaa ja huomen oon läski ja mitä ikinä! Ei ne mee yli, ellen satu ahmii, mut sitäkää ei tuu kyllä tehtyy enää juurikaa.

Oon alkanu ajamisen sijasta kävellä joka paikkaan, tuntuu et pitäs 2 tuntia päivässä kävellä, mutta järki vähän jarruttaa, ajan puute ja väsymys. Sit mua kans stressaa, kun mun pitäis hoitaa koko ajan kaikkia, etenki mun äitii. "tuu nyt tänne, mua pyörryttää koko ajan!" "en mä nyt keskellä yötä lähde! syö jua ja lepää" "mut mullon niin heikko olo!" "no sitten soita apua paikalle.." "mikset sä voi tulla, sähän oot hoitaja!!" "en oo vielä valmistunu, ja vaikka olisinki, ni en oo töissä, vaan vapaalla ja kello on nyt kolme yöllä! Anna mun nukkua, kun kerrankin saan unta!!" "vitun huora, susta ikinää ambulanssi hoitajaa tule!!"

Kiitos. Antakaa mun nyt vaan olla jooko? Toisaalta haluaisin, että joku vaan olis mun vieressä, että se vaan olis.. ilman että multa odotetaan mitään.. toisaalta, haluan olla yksin. Mun koti on mun turva. Kalorit on mun turva.

Onneksi koulu alkaa nyt, ni saa taas jotain muuta ajateltavaa.

En oo jotenki vaa'alle uskaltanu mennä moneen päivään, ku tuntuu et oon lihonnu.. läskiläskiläski, vaikka se ei silleen voi olla mahollista. Mutta jos turvottaa ja vaa'an numerot on ylöspäin ni eiii, elämä on pilalla.

I'm so happy!

Olen saanut itseni kuriin ja laihtunut! Järkytyin kun otin mun selästä kuvan.. katsokaa ny! :O Heti sen järkytys tunteen jälkeen olin niin iloinen. Katsoin sitä kuvaa yöllä monta kertaa ja vielä aamullakin, että onko tämä nyt varmasti totta.

Musta on vaan valitettavasti tullut niin helvetin sairas. :( Lasken JOKA ikisen kalorin. Kalori määrät nousevat maksimissaa 600, jolloin silloinkin olin juonut 2 light siideriä.

Kuvaan mun yhtä päivää:

Aamulla, kun heräsin, kävin tupakalla ja keitin kahvin. Sitten aloin kirjaamaan keittiö vaa'an avulla ruokamääriä, laatuja ja kaloreita. Laskin tarkkaan kuinka paljon vitamiinejä ja hivenaineita mun ruuista tulee. Totesin, että oli pieniä puutoksia..tai aika isoja ja lähdin hakemaan multiVitaa apteekista.

Sen jälkeen aloin laskemaan monta kaloria kuluu minuutin aikana kävellessä, juostessa, rappusia ylösnoustessa ja hyppimisessä. Sitten mun piti koko helvetin päivän pitää sekuntti kelloa mukana, että sain laskettua paljon kaloreita kuluu.

Tää on mennyt ihan hulluksi, mutta tää on myös niin turvallista. Aina kun sattuu jotain ikävää, alan laskemaan päivän kaloreita.

Torstaina mun pitäisi mennä tädin kanssa syömään ja elokuviin.. en tiedä miten selviän siitä. Mhdanko nauttia koko "rentoutus" illasta, kun kalorit pyörii mielessä ja muut syö ja rapistelee karkkiensa kanssa? Tai sitten ajattelen vaan että muut syö ja mä en. Hienoa, mahtavaa, Turvallista!!

Tänään mä kutsuin mun äidin tänne, kun halusin tehdä sille ruokaa.. ihanaa tehdä sitä muille. Mun mieltä rauhottaa, jos saan tehdä edes yhden terveellisen leivän jollekkin.

Mun on vaan pakko laihtua.. pakko! Haluun olla pieni. Mulla on vaan semmonen tunne, että kuolen tähän. Sydän raukka hakkaa tuhatta ja sataa ja verenpaineet oli tänään istualteen 80/60.. makuultaan varmaan paljon alhasemmat. Ei hyvä, ilmankos pyörryttää ja heikottaa.

Mutta, tuun kertomaan, miten selvisin torstaista. Nyt mua vähä ahistaa, ku söin tänää, nutriletin patukan, PULLAN, LEIVÄN ja feta salaattia. Huoh.. ja kaloreia tuli sitten 600.

Nyt on asiat huonosti.

" Aaaaah, ihana syömishäiriö <3 " :'( Mä suutuin ja ahdistuin kun ne thyroxiinit sitten lakkasi toimimasta. Otin 20 tbl.. sitten 30 tbl.. no, kyllähän se paino noista määristä olisi laskenut, mutta niistä tuli niin kamala ruokahalu, että aloin sitten oksentelamaan ja lopulta en jaksanut enään sitäkään ja vaan söin.. ja lihosin. Thyroxinin ansiosta (mikä on tän kaiken pahan alku ja loppu) en lihonnut kun 3 kiloa, mutta se oli vaan niiiiin LIIKAA!!
Mikä oli mun ratkaisu tähän? Otin ylipuolipurkkii thyroxiinii, eli joku 60kpl. Meni hermo, mä olin lihava läski lehmä.. kauhee sotanorsu. Hyi kamalaa, en kehdannut edes ulos lähteä.

No, sehän oli sitten sairaala reissu. Syke kävi 207: mässä muutamaan otteeseen ja olo oli sen oloinen. :( Hirveä nälkä koko ajan vaikka mitä söis. Mun kaveri hoitaja oli just töissä. Se repäs verhon sängyn edestä auki ja keskustelu meni suunilleen näin:
(syke= 207)

Hoitaja: "SÄ JÄÄT NYT TÄNNE!!. Et mene edes tupakalle. JA NYT ALAT SYÖMÄÄN!! Sä oot ku linnun poikanen. Kuka sulle niitä thyroxinejä kirjotti?? MÄ HIRTÄN SEN LÄÄKÄRIN!!!"

(tässä vaiheessa sen naama on mun naamasta noin 2 cm etäisyydellä. Mä en saanu sanottua mitään kun olin niin järkyttyny)

En oo siksi taas kijottanut moneen viikkoon kun oon ollut niin masentunut tosta syömisestä. Nukuin vaan päivät pitkät ja söin ja lihosin.. Ihan masentunu koko ajan. :( Tuntuu et elämä loppuu tähän. Mä en ymmärrä miten voin olla näin lihava. Nyt oon alkanu syömään vaan jäätelöä, kun sen oksentaa kaiken noin 5 minuutissa ulos.
Nytkin vaan odotan, että kauppa aukee puolentunnin päästä, niin tyhjenee kaupan jäätelö allas.

Mut mulle kävi hassusti sairaalassa, kun olin siirtynyt oastolle. Heräsin yöällä, kun olin ihan levoton ja iski tupakan himo. Tiesin et hoitajilta on turha kysyä, et pääseekö tupakalle, kun ne ei haluu irrottaa mua sydänmonitorista ja se syke oli, kun kävin rullatuolilla tupakalla joku 140 siltikin.
Niin no mä sitten totesin että olen yksin siinä huoneessa (se oli joku kevyttehoseuranta huone, missä oli jotain ihme vempeleitä kauheesti), niin mähän sitten päätin muutaman henkoset vetää ikkunasta. Tein sen. 15 minuutin kuluttua tuli hoitaja..

Hoitaja: "ootsä polttanut täällä?"
Minä: "Miten nii?"
Hoitaja: "No täällä haisee tupakka.. ei muuten, mutta kun me oltais voitu kaikki räjähtää ilmaan.."
Minä: *tyrmistynyt ilme"
Hoitaha: "Kun tossa on toi happi.."

Heh.. ja se varsinainen teho-osasto oli 2 metrin päässä oven takana.. hupsis.

Mutta, nyt minä lähden tästä ostamaan jäätelöä. Meen eka kauimpaan kauppaan ja ostan 3-4 kerralla ja sit pysähdyn matkan varrella aina uuteen kauppaan ostaa lisää, niin ei kukaan ihmettele, miksi mulla on noin 15 jäätelöä.. :/ Keinot kullakin.

Luulis muuten että myyjä ihmettelee, kun toi munkin lähikauppa on tommonen kyläkauppa, että käyn siellä monesti päivässä ja ostan kauheet määrät keksii, karkkii, pizzaa, jätskii ja sit seuraavana päivänä listalla on: piltti, kurkku light limu.
Tajuaakohan ne tän homman nimen? :(((

Paineet on kovat, ahdistaa!

Mun paino on vaan jumittanut.. kyllä se nyt aamulla 49.2kg oli, mutta ei mene millään sen alle 49kg!! Tiedän mistä jotuu: Mun kilpirauhanen on hiffannut, että nyt tulee ylimääräistä hormoonia ja alkanut vähentää omaa hormooniaan. Eli vaikka syön thyroxiiniä 0.2mg päivässä, tulee semmonen +-0 tilanne. Ratkaisu: täytyy alkaa syödä enemmän thyroa. Tänään siis on otettu huimat 0.8mg, koska suutuin, kun vaan paino seilaa 49-50, mutta EI alle 49 voi mennä!!

Huomenna aamulla siis painon pitäisi olla se 48 ja jotain.. jos ei ole, mulla menee ahdistus yli äyräiden ja hermot ennen kaikkea. otan 1 mg thyroxiiniä ja jos paino ei ylihuomennakaan ole alle 49kg, niin vedän takuulla kaikki omistamani 120 kpl thyroxiiniä kurkusta alas. Suutttaa!!

Mun äiti ahdistelee mua hirveesti, kun se on alkanut taas dokaamaan.
Se sai jonkun sairaskohtauksen ja menin keskellä yötä sinne auttamaan sitä, pidin muutaman tunnin simällä, tein syötävää sille, autoin sen vessan kautta sänkyyn nukkumaan, kuuntelin sen huolet kun se itki...tein kaikkeni jotta sillä olisi hyvä olla. Seuraavana päivänä sain siltä taas kännisen puhelun, jossa se haukkui mut ihan pystyyn, että se soittaa kaikille mun tädeille, vaarille ja mummolle, kertoen kuinka pelle oon ja kaikke sekavaa morkkaamista. Sain noita puheluita muutaman tunnin välein ja tekstiviestejä kaupan päälle. Laitoin koko puhelimen kiinni, itkin ja lähdin kaupasta ostamaan kaksi suklaa levyä ja keksiä..söin ne. :(((( Saatanan läski!!!!!!!!!!!! Vihaan itseäni!!

Olin eilen tunnin lenkillä ja meinasin koko ajan pyörtyä kesken matkaa, nipin napin jaksoin kotia asti. Sitten kun join viccyvettä, se koko vesi meinasi tulla ylös. Oli paha olo.

Ja vielä viimepäivien kuulumisia, kun en ole taaskaan jaksanut kirjoitella, kun paino vaan jumittanut. Olin kaverin kanssa kaupungilla. Se sanoi että näytän ihan ruipelolta.
"Ruipelolta??"
"Joo, tollaselta vinkuheinältä"
Kiitos kauheesti..
Uimarannalla kun oltiin seuraavana päivänä, niin mä valitin että olo tuntuu aika jätiltä, kun on biksuissa. Se mun kaveri sanoi siihen, että näytät vielä hirveemmältä ilman vaatteita! Jäin vähän silleen suu auki.. okay.

Sitten vielä taas tätä paniikkia. Kun en ole edelleenkään kenellekkään terapeutille sanonut että taas on tää syömishäiriö. No, mun erapeutti jäi lomalle ja tapaan yhtä psykiatrian sairaanhoitajaa ensiviikolla.. Oon nähnyt sen viimeksi toukokuun alussa, jolloin olin 4kiloa suurempi, ainakin. Ja tää kyseinen sairaanhoitaja on ollut mun omahoitaja, kun olin viimesyksynä hoidossa, joten hän tasan tarkkaan tietää mun syömishäiriö historian. Ja nyt, se arvaa heti, kun näkee, että olen laihtunut. :((( Suunnitteli, että pukeudun väljiin vaatteisiin, kun menen sinne, MUTTA, se näki mut muutaman päivä sitten kaupungilla, jolloin mulla oli TIUKAT MUSTAT farkut jalassa ja kireä toppi päällä... ai kamala, nyt on turha sitten peitellä sitä laihuutta, kun s ejo ehti nähdä mut!! :O Mitä mä nyt sanon hei?? Oon näin nätisti sanottuna kusessa. Suuressa sellaisessa. Ja jos SE menee ja lukee sen tyroxin tekstin sieltä tietokoneelta...kirjoitin siitä aikaisemmin tuolla alempana.. ja sitten vielä se, että nyt kun alan syömään näin valtavia määriä thyroxiiniä, jolloin sen painon on ihan pakko laskea, siinä ei ole kerta kaikkiaan muuta vaihto ehtoa, kun tulla alas päin ja rajusti, niin oon laskujen mukaan laihtunut ensiviikon keskiviikkoon mennessä vielä muutaman kilon AINAKIN. eli siis, se näkyy! Se arvaa, eihän tollasta voi selittää millään muulla kun todellakin laihduttamalla laihduttamisella, eikä ehkä edes sillä vaan todellakin niillä thyroxiineillä. Ja nyt joku ajattelee, miksen mä ole laihduttamatta tai syömättä niitä thyroxiinejä keskiviikkoon asti ja jatka sen jälkeen? Vastaan, siksi koska mua ahdistaa niin paljon, että mun on PAKKO laihtua nyt HETI!! Loppupeleissä väliäk sillä mitä muut ajattelee, tämä on mun elämä ja ennen kaikkea mun KEHO! Hei, MÄ asun tässä kehossa, enkä halua olla mikään saatanan norsu. *yökkiii*

Nyt lähden liikenteeseen, pitäs pankkikortti ja avaimet tiputtaa sen "äidin" pstilaatikosta, siivota tää mun asunto ennen kun mun kaveri tulee tänne ja käydä vielä suihkussakin. Lenkille olis myös himo, mutta en taida ehtiä.. ja sorry toi mun ärtynyt purkaus, oli pakko jonnekkin vähän avautua, kun täällä todellisessa maailmassa mun täytyy vaan hymyillä ja olla ystävällinen.

Ainiin, vielä se, kun mun äiti soitti ja haukku mut, jolloin laitoin luurin ja koko puhelimen kiinni, niin se ei ollut nukkunut koko yönä, kun se luuli että olin tehnyt itsemurhan! Ei ole todellista.. no, saipa ehkä vähän miettiä mitä tekee ja miten toimii itse. En kyllä tarkoituksella antanut "tapan itseni" vaikutelmaa, eipä käynyt edes mielessä! :D Ei todllakaan!

Kuvia

Tuossa jotain vanhoja ja uusia kuvia

Tänäänkään ei oo paino laskenut, tai eilisestä on kyllä, mutta ei ole siltikään vielä 49kg:aa. Luulen että johtunee ummetuksesta, oon syöny aika paljon ton thyroxiinin turvin, mut ei oo vatsa toiminu kolmeen päivään, et eiköhän paino 1 -1½ kg tipahda, kun se alkaa taas toimia! Jalat ja vatsa ollu ihan turvoksissa, mut selästä näkyy selkäranka ja kylkiluut paljon paremmin kun toissapäivänä, eli tää painon nousu ei voi olla lihoamista vaain turvotusta ja ummetusta. Täytyy vaan malttaa odotella ja olla ahmimatta. Ei oo kyllä ruokahaluakaan.

Toi barbi on ihana :D tommosen haluisin! Sen kun laittais keittiön pöydälle istumaan tai jääkaappiin niin siinä olis thinspoo. :) No joo, mutta mun paino jumittaa... :( Semmosta sattuu aina välillä, täytyy vaan malttaa odotella. Olin tänään tunnin lenkillä, siellä on vähän turhan kuuma, läkähtyy. Taidan yöllä mennä uudestaan, kun on vähän viileempi! Mun vatsa on ihan turvoksissa.. ihan pömppö.
Mua ahdistaa, kun päivät menee ihan pilalle, kun mun vaarin äiti syöttää mua koko ajan. Koitan olla sille mieliksi ja mennä sen seuraksi kahville tai ehdottaa jos juodaan ulkona kahvit, kun se ilahtuu siitä aina niin hirveesti. Se huono puoli siinä on että se on koko ajan: "nyt syöt leipää, laita sokerii kahvii ja kermaa, ota nyt lisää leipää, syö paljon" eeeh... yhen leivän sitten yleensä syön.. sit ahdistaa, sen jälkeen saattaa alkaa tekemään ihan hulluna mieli kaikkee muutakin syötävää.. nyt vielä kun noi thyrot ei taas vaikuta kunnolla, kun pidin sen päivän tauon, niin ahdistaa niin vietävästi tää pömppö maha. Vaikutus on taas pikku hiljaa alkamassa, et eiköhän huomenna mennä taas lujaa. :D
Onneksi kahvi on keksitty, juon sitä tänään paljon.. alkais ehkä vatsaki toimii?

Eiköhän nää syödyt kalorit tästä kulu..olin siis tänään tunnin lenkillä, meen yöllä uudestaan. Sitten huomenna täytyy leikata nurmikko ja tä äpiha täällä on aika iso.. siivoisin tän talonkin, tääkin on aikas jätti, mutta kun siivooja tulee huomenna, niin vähän turhaahan se on. Huh, ompa kuuma.. olis huomenna viileempi, niin vois lenkkeillä ihan päivällä. :) Eilen yöllä hölkkäsin täällä sisällä, kun ei saanut nukuttua. Plaaah, haluun liikkuuuu, miks pitää olla tommoset yli 30 astetta??!!!

Mä päätin, että otan galtsuu heti uudet kuvat, kun paino alkaa 48:lla.. ei pysty ottaa kuvaa, kun painaa enemmän. :( Yöks. Hyij. Pläski.

Terapia ohi =)

Joo, en sitten tiedä.. Se kyllä mainitsi että sulla on merkintä, että oot käynyt lääkärissä, mutta se kysyi oliko mulla taas tykytyksiä? Vastasin, että oli joo ja paha olo tuli niistä. Siellä ei kai sitten mainittu niistä thyroxiineistä mitään, toivottavasti. Tai sitten se terapeutti vaan odotti, että mä kerron itse sille, se muuten katteli mun jalkoja aika pitkään. =O

Terapiaan menossa

Jes, paino taas pudonnut, vaikka en ottanut eilen thyroxinia ollenkaan. Aamulla paino 49,5kg! Enään puoli kiloa, niin olen taas siinä mihin jäin, ennen kun tyhmänä aloin syömään.

Mutta, olen menossa terapeutille tänään, ihan kohta. Jos se lukee sen koneelta tekstejä, mitä se ei aina tee, niin siellä on maininta, että syön thyroxiinia, että laihtuisin, kun menin taas tyhmänä likkana kertomaan siitä lääkärille, kun se ihmetteli hirveesti korkeeta ja epätasasta sykettä ja mun silmiä. Mulla on semmonen "tuijottava" katse. Toivotaan ettei se lue.. en meinaa mainita mitään, mutta jos se kysyy, niin aion sanoa jotain että.. jotain.. jotain siihen suuntaan, että kun mua alkoi ahdistamaan syöminen, niin ajattelin syödä kaverilta saatuja thyroxiinejä, välttääkseni taas kauheen syömishäiriö ja oksentelu kierteen.. mut ei niitä enään ole jäljellä kun sain vaan muutaman.. Läpinäkyvää? Ei.. :D Oikeesti niitä on joku 60kpl vielä. :) Mun terapeutti ei tiedä että mulla on taas syömishäiriö.. oon luullakseni aika hyvin peitellyt sen. Oon valittanu sille, et mua ärsyttää kun kaikki luulee et mulla on taas joku anoreksia, kun oon laihtunut. Minkäs mä sille mahdan, kun oon taas pystynyt liikkumaan normaalisti, kun ei tykyttelekkään, niin kyllähän siinä varmasti paino laskee aluksi, kun kroppa on tottunut olemaan levossa puolivuotta. En tiedä uskooko se, mutta ei ääneen ole ainakaan epäillyt. Nyt sitten jos se hitsi vie lukee sen tekstin sieltä koneelta, niin mä en kestä. Sitten se tietää et oon huijannut sitä koko ajan. =/

Mutta nyt meen, tuun taas kertomaan, miten meni. :S Ja muuten, sain jopa nukuttua tänään joku neljätuntia yöllä! Saavutus, varmaan siksi, kun en ottanut sitä thyroa eilen. Tänään aamulla otin taas, mutta vaan puolikkaan. Aion siihen asti syödä niitä et paino joku 47-48kg. Heippa!